Kuka tahansa meistä voi joutua kohtaamaan kriittisen tilanteen ja käsittelemään sen seurauksia. Erilaisiin haastaviin tilanteisiin reagointi on yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat muun muassa ihmisen kokemus, koulutus ja elämäntilanne. Sellaista ammattia ei ole, joka suojasi täysin psyykkisiltä traumoilta. Työpaikoilla voi tulla eteen kriisitilanteita ja työpaikallakin voidaan toteuttaa kriisityötä.
Traumaattisen tapahtuman psykologisia ja psykososiaalisia uhreja sekä traumaattiselle tapahtumalle eriasteisesti altistuneita ovat kaikki ne, joita tapahtuma koskettaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi väkivaltatilanteessa sitä, että kohteena ollut, tilanteen nähnyt ja tilanteesta kuulleet ovat kaikki avun tarpeessa.
Israelilainen kriisipsykologi Ofra Ayalon on kuvannut traumaattista tapahtumaa ilmiöksi, jonka ympärille voidaan piirtää kehiä. Sisemmillä kehillä olevat ihmiset ovat lähempänä tapausta henkisesti, ja ulkokehällä olevia tapaus ei juurikaan puhuttele. Tietyissä tilanteissa traumaattinen tapahtuma vaikuttaa ihmisryhmiin laajemmin ja näennäisesti ulkokehällä oleva ihminen voi henkisesti olla hyvinkin lähellä traumaattista tapahtumaa. Tämä voi tapahtua samaistumisen kautta eli peilaamalla tapahtumaa omiin läheisiin ja itseensä.
Psykososiaalinen tuki tapahtuman jälkeen
Onnettomuuden, väkivaltatilanteen tai muun äkillisen ja järkyttävän tapahtuman jälkeen on varmistettava psykososiaalinen tuki mahdollisimman nopeasti ja riittävän pitkäksi aikaa. Henkilön toipumisen kannalta ensimmäiset tunnit ja vuorokaudet ovat ratkaisevia. Työuran aikana tapahtuneet, käsittelemättömät tunnekuormat voivat kumuloituessaan heikentää työsuorista ja pahimmassa tapauksessa johtaa sairauspoissaoloihin tai alan vaihtamiseen.
Traumaattisen tilanteen jälkeen on luonnollista pyrkiä jäsentämään tapahtunutta. Tähän liittyvät hyvin usein erilaiset jossitteluajatukset sekä kielteinen käsitys omasta toiminnasta, mitkä ratkaisemattomina lisäävät traumatisoitumista. Jälkiviisauteen ei tulisi sortua, vaan tarkastella päätöksiä suhteessa niihin tosiseikkoihin, mitä tapahtumahetkellä oli saatavilla.
Psyykkisesti traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan ennustamatonta tapahtumaa tai tilannetta, joka on kontrolloimaton ja johon on vaikea vaikuttaa omalla toiminnalla. Traumaattinen tapahtuma voi sisältää esimerkiksi kokemuksen kuoleman todistamisesta, loukkaantumisesta, onnettomuudesta tai väkivallasta. Traumaattinen tapahtuma koettelee ja muuttaa elämänarvoja, ja siihen voi liittyä kontrolloimattomuuden tunnetta ja pelkoa (Rikander – Rikander 2018). Ihmisen psyyke ei reagoi pelkästään siihen, mitä todella tapahtui, vaan myös siihen mielikuvaan, mitä olisi voinut tapahtua (Saari 2000). Perusoletuksemme on, että maailma on suhteellisen tarkoituksenmukainen ja turvallinen paikka, jossa tuleva on ennakoitavissa. Mikäli tämä oletus järkkyy, täytyy ihmisten tuottaa itselleen uusi odotusten järjestelmä (Dyregrov 1994).
Toimintamalli tukee tositilanteessa
Työpaikoilla tulee olla toimintamalli vaaratilanteiden ja poikkeamien aiheuttamien reaktioiden ja oireiden hallitsemiseksi. Esimerkiksi suurimmilla sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavilla työnantajilla sekä poliisilla on kyky tarjota ”hetipurku/jälkipurku/defusing” -toimintoja. Kyse on toimintamallista, jossa oman alan koulutetut ammattilaiset pitävät keskustelutilaisuuden paikan päällä liki välittömästi tapahtuman jälkeen. Tällöin avun saanti on välitöntä ja sen hankkimisen kynnys on erityisen matala.
Keskustelutilaisuuden tarkoituksena on rakentaa tulevaisuutta. Purkukeskustelun tavoitteena on välittömien stressireaktioiden purkaminen ja työkyvyn palauttaminen ja turvaaminen. Vetäjän tulee varmistaa, että traumatisoitunut työntekijä kykenee lähtemään pois toimipisteen tiloista. Tarvittaessa hänet ohjataan työterveyspalvelujen tai muun akuuttia apua tarjoavan tahon piiriin.
Kuinka työpaikalla voidaan järjestää purkukeskustelu osana omaa toimintaa? Katso lisää koulutuksistamme. Lue lisää aiheesta kirjasta Yrityksen työsuojelujohtaminen.