Mitä aivoissa tapahtuu, kun ihminen pelkää?
Aivomme etsivät aktiivisesti uhkia ympäristöstämme. Kun aivomme havaitsevat uhkaa, alkaa elimistössä erittyä kortisolia ja adrenaliinia, verenpaine kohoaa, sydän hakkaa ja hengitys muuttuu pinnallisemmaksi ja kiihtyneemmäksi. Pelkojärjestelmän aktivoituminen käynnistää automaattisesti pako- ja puolustautumisjärjestelmän. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamatta.
Aivomme skannaavat automaattisesti joitain asioita, esim. eläinmäistä liikettä näkökentässämme sekä toisten ihmisten pelkääviä kasvoja – nämä ovat ihmisen historiassa olleet asioita, joihin on täytynyt osata kiinnittää huomiota, jotta selviytyy. Aivomme pystyvät tekemään havaintoja myös todella nopeista ärsykkeistä, ns. subliminaalisista ärsykkeistä, jotka ovat niin lyhytkestoisia, ettei niitä ehditä tietoisesti käsitellä.
Mantelitumakkeella tiedetään olevan tärkeä rooli pelon syntymisessä, se säätelee uhkavastetta ja yhdistää tietoa eri aisteista ja aiemmin opituista kokemuksista yhdessä muiden aivoalueiden kanssa. Pelko koetaan kahta reittiä, jotka molemmat liittyvät mantelitumakkeeseen. Kumpikin reiteistä tapahtuu yhtä aikaa, toinen niistä menee suoraan talamuksesta amygdalaan ilman tietoista käsittelyä ja kontrollia (ns. low road) ja toinen reitti kulkee aivojen kuorikerroksen kautta (high road) jolloin uhkaärsyke analysoidaan tarkemmin ja prosessi vie enemmän aikaa. Tästä syystä esim. jos havaitsemme käärmeen muotoisen kepin lenkkipolulla, kavahdamme sitä automaattisesti, ja vasta hetken kuluttua huomaamme, ettei se ollutkaan käärme, vaan keppi.
Aivojen toiminnasta ja pelosta tarkemmin mm. tässä ja tässä artikkelissa.
Pelot eri ikäisenä
Kaiken ikäiset ihmiset pelkäävät, koska pelko on yksi perustunteistamme. Pelon kohteet ovat kuitenkin eri ikäisillä usein erilaiset.
Lapsen ensimmäinen pelko on usein vieraan ihmisen pelko n. 7-12kkn iässä (ns. vierastaminen), myös kovat ja äkkinäiset äänet pelottavat vauvoja. Pienten ja vähän vanhempienkin lasten tyypillisiä pelkoja ovat pimeän pelko, yksin jäämisen pelko, mörköjen/kummitusten tai muiden mielikuvitushahmojen pelko. Kouluiässä pelot alkavat olla enemmän realistisia, esim. terveyteen liittyviä pelkoja, mutta kaiken kaikkiaan pelot hieman vähenevät lapsen kasvaessa vanhemmaksi. Nuoruusiässä puolestaan voi tulla sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää pelkoa.
Lapset ja aikuiset voivat pelätä samojakin asioita, vaikkapa maailmantilanteeseen liittyviä asioita kuten koronavirusta tai sotaa.
Pelosta on myös hyötyä
Pelko on normaali reaktio, samoin ahdistus, kun tilanne on uhkaava. Pelko on yksi ihmisen perustunteista ja sen tarkoitus on vaaran havaitseminen ja siitä selviäminen.
Tarkkaavuus suuntautuu automaattisesti uhkaan ja pelko on tarpeen vaaran havaitsemiseksi ja siihen reagoimiseksi. Tarkkaavuuden suuntautumisen uhkaärsykkeeseen ei tarvitse olla tietoista (esim. käärmeen näkeminen) eikä se edellytä pelon tunteen huomaamista. Yleensä pelon tunne huomataan kun tullaan tietoiseksi vaarasta. Pelko tunteena koetaan negatiivisena ja se aiheuttaa välittömästi halun välttää tätä havaittua vaaraa.
Jos vaarallista tai pelottavaa tilannetta ei pysty hallitsemaan tai on tunne, etteivät omat keinot riitä tilanteessa selviytymiseen, pelko voi pitkittyä ja muuttua ahdistuneisuudeksi. Ahdistuneisuuden tarkoitus on puolestaan saada ihminen toimimaan vaaraa vähentävästi.
Pelko voi rajoittaa elämää
Ihmiselle on luontaista välttää sellaista, mikä on subjektiivisesti epämiellyttävää. Näin voi käydä myös pelon kohteen kanssa. Jatkuva välttely kuitenkin yleensä kapeuttaa elämää ja on muutenkin kuormittavaa, sillä jatkuvan varuillaan oleminen vie energiaa. Elämää rajoittavissa peloissa on usein kyse fobiatasoisista ongelmista. Fobia ja pelko eivät ole kuitenkaan täysin sama asia. Pelot kuuluvat perustunteena kaikkien ihmisten elämään kun taas fobiat eivät, vaikka jälkimmäisetkään eivät varsinaisesti ole erityisen harvinaisia ilmiöitä.
Kun ahdistus tai pelko on tilanteeseen nähden ylimitoitettua, voidaan puhua häiriöasteisesta pelosta tai ahdistuksesta. Tällöin se yleensä haittaa elämää ja toimintakykyä. Fobialla tarkoitetaankin määräkohteista ja kohtuuttoman suurta pelkoa. Fobioita voidaan onneksi hoitaa tehokkailla psykoterapeuttisilla menetelmillä.
